KatjaKurhela Sydämen tuotoksia

Rustaaluja

‎"Se pyyntö jonka hiljaa kuiskasin, ei ollut tarkoitettu korville muiden. Nyt kaupungilta sen kuulen, vääristynyt suissa ilkeiden ihmisten. Tuo valokuva herkän ihmisen, oli vain sinun silmille otettu. Sen tuuli tuo jalkoihini, kasvot alas käännettynä kulkiessani. Näen, kuulen ja koen kaiken, pilkan ja halveksuvan naurun. Tunnen selässäni kivet terävät, joita viattoman päälle heitellään. Kerran luotin ihmisiin, annoin sieluni sinulle. Nyt sydän raiskattuna pakenen, ryömin luolaan pimeimpään."

 

‎"Jos voisin lentää, antaisin lentoni leijalle. Se toisi iloa minulle ja kaikille puiston lapsille. Jos voisin kävellä vetten päällä, antaisin kävelyni hukkuvalle. Se toisi iloa minulle ja kaikille hänen läheisilleen. Jos voisin muuttua rahaksi, antaisin muutoksen mullan alle, sillä raha ei tuo onnea minulle eikä muille. Jos voisin taikoa, antaisin taikani Luojalle, sillä ihmiselle ei uskalla niin suurta voimaa antaa. Jos voisin antaa elämän, antaisin sen kuihtuneelle kukalle, sillä minun sydämeni ei riitä muuta päättämään. Jos voisin olla onnellinen, pitäisin sen lahjan itselläni. Sillä sen olen sydämelleni ja mielelleni ansainnut."

 

"Huuda, huuda keuhkojesi voimalla. Kukaan ei kuule, kukaan ei välitä. Tämä pimeys johon sinut toin, kumpuaa syvältä sisältäni. Voit rimpuilla ja riuhtoa, ne köydet kestävät. Älä turhaan pelkää, se vain syö voimiasi. Kaikki tämä tapahtuu kumminki, et sanoillasi mua pysäytä. Tumma raivo joka minut sokaisee, on oleva sinun loppusi. Alakerran ruhtinas kietoo minut mustaan, en pysähdy, en lopeta. Näen kauhun silmistäsi, joskus se olisi koskettanut minua. Kuulen lohduttomuuden huudostasi, nykyään se ruokkii himoani. Älä kysy miksi, et halua tietää. Joskus elämä vie väärään suuntaa, alkaa kuolema kiihottaa. En valinnut polkuani, en havahtunut ajoissa. Nyt jää sydämessäni, odottaa tulta sun kasvoillasi."

 

‎"Lapsi ensi askeleitaan, haparoiden aloittaa. Silmät suurena katselee, vehreyttä uuden maan. Tuon hetken voin ikuistaa, mutta joudun siitä luopumaan. Lapsi kasvaa niin nopiaa, että äidin sydäntä hirvittää. Paha maa joskus tavoittaa, kumpa voisin sen estää. Mutta joudun sivusta katsomaan, kun lapseni virheeni toistaa. Tuo ikuinen kierre äitien, voinen joskus muuttua. Toivoin sen kohdalleni, oisin sen suonut lapselleni."

 

"Sain tietää sinusta, nostin onnenlipun salkoon. Riemuitsin muutaman viikon, kunnes tajusin todellisuuden. Unelmat revittiin kahtia, menetin sinut pimeälle. Muistin ja ikävöin, menneisyys ei anna anteeksi. Poltan muistot ja jäädytän tunteet, menneisyys ei irrota otettaan. Nykyisyys ei anna armoa, eikä tulevaisuus lupaa lohtua."

 

"Niin kuin pieni varpunen, tahdon vain leivän murusen. Niin kuin riistaeläimet, tahdon vain hieman suojaa. Niin kuin vasa kaurista, tahdon vain sinua seurata. Niin kuin kaikki elävä, tahdon vain palan rakkautta. Paljoa en pyydä, rajattomasti voin antaa. Paljoa en ansaitse, sinä ansaitset parempaa."

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jaanapaju kuva
Jaana Paju

Hyvä, hienoa, upeaa, kiitos, lisää, jatka!

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Koskettavaa, syvällistä ja kaunista runoutta.