KatjaKurhela Sydämen tuotoksia

Nyky-Suomen pullamössökansa...

Kevyt avautuminen nykyajan nuorista ja lapsista.

Kaduilla näkee 10-vuotiaita kiroilemassa, polttamassa tupakka ja juomassa ES:sää. (pahimmassa tapauksessa juovat alkoholia!) Missä on kasvatus näiden lasten kohdalla, kun pitää syljeksiä pitkin katuja ja käyttäytyä, kuin omistaisi koko kaupungin. En rajaa näitä asioita vain 10-vuotiaisiin, vaan skaala pyörii siinä 8-16-vuotiaiden ympärillä. Jos erehdyt huomauttamaan heille käyttäytymisestä, olet "huora", "vanha ämmä" tai "vitun urpo". Missä on kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan (itse olen vasta 25v, joten en "vanha ämmä" ainakaan) ja käytötavat, jotka minulle on opetettu lapsena. Ei nykyään anneta bussissa paikkaa vanhoille ihmisille, eikä avata ovia tai nähdä muitakaan vastaavia pieniä toiset ihmiset huomioon ottavia eleitä. Vaatekaupassa oli n.15-vuotias tyttö äitinsä kanssa ja minulta meinasikorvat haljeta päästä, kun kuulin miten tyttö äidilleen puhui. Niin epäkunnioittavaa ja suorastaan loukkaavaa tekstiä lapsosen suusta tuli, että en kehtaa sitä julki edes kirjoittaa. Vanhemmat, älkää antako lastenne hyppiä nenillenne, vaan ryhdistäytykää ja kasvattakaa lapsistanne yhteiskunta kelpoisia, jotta Suomi ei ole täysin pulassa 10-vuoden kuluttua, kun nämä lapset ja nuoret ovat päätäntä vallassa. Huomaan että kirjoitukseni hieman rönsyilee asiasta toiseen ilman selkeää punaista lankaa, mutta minulla meinaa syke ylikuormittua pelkästään ajatellessa näitä asioita.

 

Toisaalta, ymmärrän vanhempia kasvatusongelmissa, sillä meiltä on viety kaikki "aseet" käsistä. Ei saa tarttua hihan suusta, koska se on vapauden riistoa. Ei saa korottaa ääntä, sillä se on henkistä väkivaltaa. Ei saa antaa edes pientä luunappia, koska se on lapsen pahoinpitelyä. Mitä sitten saamme tehdä? Voimme tehdä niin kuin ne kolme opettajaa, joita 8-vuotias potki ja hakkasi. Nostamme kädet ilmaan ja antaudumme tilanteelle. Ei mikään ihme jos lapsista kasvaa uusi "kusipää-sukupolvi", sillä kauniilla puheella ei pitkälle pärjää lasten kasvatuksessa, jos lapsi on hiemankin kovapäinen tai kohdille osuu uhmaikä tai mikä ihanampi, kaikkien vanhempien "rakastama"/pelkäämä TEINI-IKÄ.

Nyt moni miettii, että mikä oli jutun pointti.. Pointti oli se, että alan kyllästyä katselemaan nykyajan menoa lasten ja nuorten kohdalla. Jonkin näköistä muutosta pitäisi saada tähän turmeltuneeseen käyttäytymiseen ja kasvatukseen. Tai pikemminkin kasvatuksen puutteeseen. Nyt on hieman parempi mieli, kiitos ja kuittaus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän KatjaKurhela kuva
Katja Kurhela

Ikävää, mutta totta on juuri se, että tämä kyseinen käytös on hyvin paljolti myös aikuisissa, toki hieman eri muodossa. Kun töissä on kiire ja kotona on kiire ja harrastuksissa on kiire sekä vapaa-ajan vietto on kiireistä, niin mihin väliin ehtii istuttaa kasvatusoppeja lapsilleen. Kun itse tiedetään kaikesta kaikki ja kritisoidaan kaikkea mahdollista, niin eikös ole luonnollista, että lapset ottavat vanhemmista mallia. Ulkonäkö- ja materiaalipaineet paistavat kauas tässä yhteiskunnassa ja sitten ihmetellään kun lapset voivat huonosti. Nuorille annetaan mallia mitä tavoitella ja milläinen pitäisi olla, mutta kenellä on aikaa tukea ja ohjastaa nuori näiden vaatimusten keskellä kohti aikuisuutta. Pitäisi osata sitä ja tehdä tätä ja sanoa tuota, jotta muut ihmiset pitäisivät sinusta. Silti paasataan samaan aikaan kaiken erilaisen hyväksymistä ja että jokainen saa olla oma itsensä. Harmi vain, että tämä ei toteudu käytännössä. Erilaiset lapset kuin myös aikuiset joutuvat helposti syrjäytetyiksi erilaisuutensa vuoksi. Ei välttämättä julkisen pilkan kohteeksi, mutta kiusaamista on monia hienovaraisia tapoja, joita on vaikea ehkäistä/lopettaa. Kaikki pitäisi hyväksyä, mutta kukaan ei tiedä miten se tehdään. Ristiriitaisuuksien maailma yhdistettynä oman onnensa nojaan jätettyihin lapsiin ja nuoriin (koska vanhemmilla on kiire käydä töissä ym.) on iso ongelma, johon yhteiskunnan tulisi tosissaan puuttua, eikä vain puhua siitä.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

"Toisaalta, ymmärrän vanhempia kasvatusongelmissa, sillä meiltä on viety kaikki "aseet" käsistä. Ei saa tarttua hihan suusta, koska se on vapauden riistoa. Ei saa korottaa ääntä, sillä se on henkistä väkivaltaa. Ei saa antaa edes pientä luunappia, koska se on lapsen pahoinpitelyä. Mitä sitten saamme tehdä?."

Jos muita kasvatusmetodeita ei tiedä kuin vapaudenriisto, fyysisen kivun tuottaminen niin lapsia ei kannata hankkia alkuunsakaan. Tämän neuvon voin sanoa isänä ja entisenä lastenkodin työntekijänä.

Käyttäjän KatjaKurhela kuva
Katja Kurhela

Sehän pointti olikin, kun mainitsemiani asioita pidetään vapaudenriistona tai henkisenä/fyysisenä pahoinpitelynä, mitä se ei välttämättä ole. En pidä niitä kasvatusmetodeina ollenkaan, vaan kyseenalaistan sen, mitä noiden nimikkeiden alle Oikeasti kuuluu. Jos suljet lapsen neljän seinän sisälle päiviksi tai viikoiksi, SE on vapauden riistoa, ei se jos otat hihan suusta nätisti kiinni ja ohjaat hänen huomion toisaalle. Jos uhkailet jättämisellä tai että et rakasta lastasi, jos hän ei tee niin kuin sanotaan, SE on henkistä väkivaltaa, ei se jos hieman korotat ääntäsi(ja nyt en tarkoita naama punaisena huutamista) saadaksesi lapsen nenän irti tietokoneesta ja kuuntelemaan. Jos lyöt tai riuhdot lastasi, SE on fyysistä pahoinpitelyä, ei se jos kevyesti neppaat luunapin, joka EI edes satu, vaan on merkki toiselle, että äiti/isä on nyt tosissaan. Minä en kannusta fyysiseen kuritukseen, mutta turhanpäiväinen vouhotus pahoinpitelystä ym. jää minun kohdallani omaan arvoonsa, silloin kun sitä ei oikeasti ole tapahtunut. Ja nyt sanon että minulla on tytär sekä 11 sisarusta, joten en aivan untuvikkona höpise. Ja ei, minä en pahoinpitele lastani enkä riistä häneltä vapautta. Lapsi on normaalisti kehittynyt henkisesti/fyysisesti ja hän on erittäin sosiaalinen ja pirteä pikku ihanuus.

Tuosta lastenkoti asiasta sen verran, että jos pelkkällä oikealla puhumistaktiikalla saadaan ihan kaikki lapset hyvätapaisiksi, niin miksi jotkut lapset on vuosia lastenkodissa tai nuorisokodissa? Eikö heitä saa puhumalla kunnollisiksi, vai kestääkö se vaan monta vuotta, mutta lopputulos on taattu hyväksi? Aikuisiällä olen tutustunut moneen ihmiseen, joka on lapsuudestaan viettänyt monia vuosia lasten kodeissa ym, koska ovat olleet niin "vaikeita" tapauksia. Puhe ei ole auttanut eikä kurinpito ole auttanut. Ovatko näissä lasten- ja nuortenkodeissa sattunut olemaan epäpäteviä työntekijöitä kaikki, vai voiko olla niin että heidän kayttämät metodit eiväy vain toimi jokaisen kohdalla samoin. Olemmehan jokainen yksilöitä, joten miksi yrittää sovittaa kaikki samaan muottiin? Kiitos, jos hieman valaiset minua tämän asian suhteen, tietämätön kun olen.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Aika pitkälle puhumalla ja turvallisen ympäristön tarjoamisella. Sellaisen ympäsitön missä ei tarvitse pelätä, että ääiti tai isä satuttaa. Kuri ja seuraukset ovat, mutta ei virheistä rangaista fyysisellä kivulla.

Fyysisiä yhteenottoja tapahtuu lastenkodeissakin, mutta niissä ohjaajat käyttävät vaikkapa holdingia (syli) tai HFR(henkilö fyysinen rajoittaminen). Näissä ei tuotea takipua. Sitä paitsi lapset ovat useimmiten lastenkodeissa siksi, että heidän vanhempansa toimien vuoksi kuin omiensa. Siksi lapset saattavat viettää pitkäänkin lastekodissa tai vastaavissa joita lastensuojelu tarjoaa. Kaikki lapsia ei saada kondikseen. Katsos lapsi ei ole mikään rikkinäinen maljakko jonka saa liimattu ehjäksi - ei edes luunapeilla.

Luunappi tai tukistus on sellainen, joka tehdään kiivastuksissaan. Kun oma pinna ei kestä niin lapselle tuotetaan kipua. Jos sillä olisi joku jalompi tarkoitus niin isä ja äiti varmaan miettisivät yhdessä, että mitä tehdään ja vasta sitten tuottaisivat kipua lapselleen.

Sitä onko luunappi tai tukistus sallittua voit kokeilla vailla johonkin aikuseen vaikkapa kadulla. Vai onko mielestäsi niin, että lapsen oikeudet fyysisen koskemattomuuden suhteen ovat erilaisia kuin aikuisten. Jotain toki luunapillakin voi lapselleen opettaa, sen että pienemmälleen ja heikommaleen saa tuottaa kipua jos pinna menee.

Käyttäjän KatjaKurhela kuva
Katja Kurhela Vastaus kommenttiin #8

Luunapin tai tukistuksen voi tehdä myös kiivastuksissaan, mutta silloin näyttäisi lapselle vain huonoa esimerkkiä. Mutta sen voi tehdä myös, jos lapsi itse niin valitsee. Tiedän, että kuulostaa hullulta, mutta tässä pieni esimerkki:

Äiti ajaa autoa kyydissään kaksi lasta (vaikka 6- ja 8-vuotiaat), jotka istuvat takapenkillä. Lapset nahistelevat jostain asiasta ja 8v alkaa nimitellä 6v:tä rumasti. Äiti etupenkiltä kieltää puhumasta rumia ja nimittelemästä toista, koska se ei ole oikein toista kohtaan ja aiheuttaa pahan mielen toiselle. Minuutti kuluu nätisti, kunnes 6v ilmoittaa, että 8v irvistelee, ärsyttää "salaa" äidiltä ja tönii. Äiti komentaa uudestaan lopettamaan. Lapset jatkavat tappeluaan takapenkillä, eikä äidin kauniit puheet osu kuuleviin korviin laisinkaan. Lopulta äiti tokaisee: "Jos tuo ei nyt lopu, niin minä annan luunapin". 8-vuotias tietää tasan tarkkaan mitä äiti tarkoittaa, mutta 2 minuutin kuluttua taas tökkii ja nälvii 6-vuotiasta. Äiti pysäyttää auton ja kumartuu antamaan vanhemmalle lapselle luunapin, jonka tämä oli itselleen valinnut. Vauhtoehdothan oli selkeästi annettu.

Lasse Askolin Vastaus kommenttiin #12

Minä "rankaisin" tytärtäni Elinaa pikkutyttönä selättämällä hänet painissa.
Painimme usein, mutta Elina ei pitänytkään painejamme rangaistuksena, mutta matsit tehosivat: hän unohti käytäytyä ikävästi!

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi Vastaus kommenttiin #14

Tuollainen paini on ihan hyvää toimintaa. Eräs jo edesmennyt lastensuojelualalalla toiminut tuttuni paini ongelmanuorten kanssa kun nuorta *ittutti. Laitoksesa oli oikein molskin tapainen patjasto missä sai vääntään suurimmat angstit ja murheet pois.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi Vastaus kommenttiin #12

No se hyvä juttu tuossa on, että pidetään kiinni siitä mitä sanotaan. Jos aikuinen antaa varoituksen ja sanoo, että tämä oli viimeinen varoitus niin sen on silloin sellainen oltava. Ja jos homma vielä jatkuu niin sittten tulee seuraus eikä uusi viimeinen varoitus. Siltikään en pidä tuota luunappia hyvänä seurauksena. Yritän selittää miksi.

Jos unohdetaan se, että se aiheuttaa kipua ja on jo siksi väärin niin huono se on siksi, että jos se ei autakaan niin mitä sitten. Kovempi luunappi, kentioes pikkuläimäisy. Kuvaamasi tilanteen saa katkaistua ilman luunappejakin. Kuvaamasi tilanteen pystyy katkaisemaan se jolla on kovin ääni.

Ainahan sisarukset kärhämöivät jonkin verran, mutta kannattaisi joskus mietiä sitäkin, että mikä siihen altistaa. Pienillä lapsilla on usein kohtuuttoman kovat päivät. Aamulla aikaisin revitään kiireellä ylös, hoputetaan syömään ja pukemaan, päiväkodisssa, eskarissa tai alaasteella sama homma jatkuu: mene sinne, tee noin, älä tee noin, älä kysele. Joten ei ole ihmekään, että lapsillakin saattaa olla pinna kireällä ja se tietenkin näkyy käytöksessä.

Koulumaailmassa uhmaavasti käyttäytyvät ja jatkuvaa häiriötä tuottavat oppilaat tulisi mielestäni saada poistaa fyysisen ohjauksen kautta pois. Tämä on helpommin sanoittu kuin tehty, sillä ohjauksen tulisi tapahtua niin, että se on kaikille osapuolille turvallista. Tämä on kyllä mahdollista, mutta se vaatisi asiaankuuluvan koulutuksen saaneen henkilön osallisumisen useamman luokasta poistamiseen. Koska päättäjät vain kasvattavat jo ennestään suuria luokkakokoja ja aiheuttaen vain lisää vaikeuksia niin tätä tuskin tulee tapahtumaan.

Jos muuten tupakkia polttavia tai muuta tyhmää tekeviä pikkulapsia haluaa sättiä niin sitä ei kannata tehdä tätimäisesti mussuttamalla. Paremmin toimii kunnon karjaisu.

Käyttäjän KatjaKurhela kuva
Katja Kurhela Vastaus kommenttiin #15

Pääpaino sanalla TOISAALTA lauseessa: "Toisaalta, ymmärrän vanhempia koska meiltä on viety "aseet".... En missään vaiheessa tietääkseni sanonut, että ne ovat ainoat tietämäni kasvatusmetodit tai että itse käytän niitä, vaan koska ns. ennen vanhaa annettiin tukkapöllyä tai luunappeja, niin moni vanhempi ei ehkä tiedä, miten kasvattaa lapset oikein. Kaiken työssä käymisen ja kodin pyörittämisen välissä saattaa jotkut pitää tukkapöllyä nopeana keinona hoitaa tilanne. Ja en edelleen tarkoita että hyväksyisin sitä tai tekisin sitä itse. Mutta kumminkin, pointti alunperinkin oli siinä, että vanhempien pitäisi katsoa peiliin ja miettiä mikä kasvatuksessa on pielessä, jos lapset ovat huligaaneja. Ja btw, näin nuoren on hieman vaikea edes yrittää "tätimäisesti mussuttaa", uskottavuus menee jo ajatuksessa. Mutta yritäpä naama punaisena karjua niille, nii toki säikähtävät hetkellisesti, mutta takana päin haukkuvat sinut toisilleen tai kavereilleen, joten ei toimi sekään. :)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Oletteko muuten miettineet ettei auktoriteettiä voi ostaa kaupasta
Sama pätee kunnioitukseen
Joko sitä on tai ei

Jos sitä auktoriteettiä ei ole ei sitä hakkaamallakaan saavuta

Olin kolme vuotta yömyyjänä nakkikioski/bensa-asema yhdistelmällä
Helpoimpia olivat nuoret iältään 15-20
Pahimpia urpoja olivat ikäiseni ja kaltaiseni kaljamahaiset keski-ikäiset urpot jotka tekivät tilaa itsellensä kunnes tila loppui

Itse olen ollut ilkeän tiukka kasvattaja
Kyylännyt menot ja läksyt
Katsellut siinä sivussa vähän lasten kavereidenkin perään
Toistaiseksi lopputulos on ollut hyvä
Ensimmäinen asuu omillansa ja on korkeakoulussa
Toinen lukiossa
Kolmas vasta elämänsä alussa

Yhtään lyöntiä tähän ei ole tarvittu
Ei ole tarvinnut hakea putkasta
Ei ole tarvinnut hävetä
Koulut on hoidettu ja elämä

Tosin jokainen tyylillään
Jos jonkun mielestä huutaminen ja lyöminen on auktoriteettiä
Olkoon niin
Minä olen hieman eri mieltä

Itse kun sain selkääni pienenä päivittäin ja lujaa
Ei auttanut
Tein vain sitä enemmän pahaa ja opin kestämään iskuja

Niin ja en siis tarkoita vapaata kasvatusta
Pieksäminen ei vain mielestäni kuulu siihen kasvatukseen

Käyttäjän KatjaKurhela kuva
Katja Kurhela

"Minä en kannusta fyysiseen kuritukseen, mutta turhanpäiväinen vouhotus pahoinpitelystä ym. jää minun kohdallani omaan arvoonsa, silloin kun sitä ei oikeasti ole tapahtunut."

Itseäni näin lainaten, en edelleenkään kannusta lyömään tai huutamaan kurkku suorana lapsille, vaan ihmetykseni oli siinä, että asiat, jotka oikeasti eivät ole vapaudenriistoa tai henkistä/fyysistä väkivaltaa luetaan sellaisiksi ja nostetaan näistä iso turhanpäiväinen kohu.

Voin sanoa myös että itse olen isompana lapsena saanut vitsaa, mutta minkään näköisiä traumoja tästä ei ole jäänyt, enkä ole kasvanut uskossa, että heikompiaan saa lyödä. Tiesin kyllä tehneeni väärin silloin ja tiesin jo asiaa tehdessäni, että jos kiinni jään nii ei kunnian kukko laula. Kurin ja rakkauden avulla minusta on kasvanut yhteiskunta kelpoinen muita kunnioittava aikuinen, joka muistaa avata ovia ja antaa paikkansa bussissa vanhuksille. Katson silmiin, sanon "kiitos", "anteeksi" ja "ole hyvä" silloin kun se hyviin tapoihin kuuluu. Ja EI, en pidä itseäni täydellisenä, vallan kaukana siitä, olenhan omat virheeni ja kolhuni ehtinyt elämässä kokea, mutta ylpeänä voin sanoa, että olen saanut hyvän kasvatuksen ja toivon että voin sellaisen antaa myös omalle tyttärelleni.

Käyttäjän KatjaKurhela kuva
Katja Kurhela

On muuten jännä miten keskustelu on kääntynyt siihen, että saako lapsille antaa luunappia vai ei. Alunperin ajatus oli, että suurin/näkyvin osa nuorista on huonosti käyttäytyviä ja meidän aikuisten tulisi katsoa peiliin, missä kohtaa kasvatusta on mennyt pieleen tai jäänyt puutteelliseksi. Lapsia en syytä niinkään, sillä kukaan ei synny "kuspääksi" vaan kasvatus ja ympäristö paljon muokkaa meistä sellaisia mitä olemme. JA tiedän, myös geeniperimänä saatu luonne vaikuttaa, mutta silti.

Käyttäjän veikkonen kuva
Veikko Sorvaniemi

Sain kirjoituksesta hieman sellaisen kuvan, että yksi syy käytösongelmiin on se, että luunappeja ei jaella. Tämä on sinänsä erheellinen ajatus, jos näin ajattelet, sillä ethän sinä tiedä ovatko huonosti käyttäytyvät lapset saaneet luunappeja vai ei.

Jokainen sukupolvi aina pitää nuorisoa huonompi käytöksenä kuin omana aikanansa. Tämä huomio ei välttämättä pidä paikkaansa. Sanoisin mutulla ja vähän tiedollakin, että ongelmaisia on vähemmän kuin ennen, mutta itse ongelmat ja niiden oireet ovat pahempia kuin ennen. Sama pätee vanhempaankin sakkiin.

Suurin osa nuorisosta ja lapsista on kuitenkin ihan fiksua ja hyväkäytöksistä sakkia.